Kirjailija: Enni Mustonen
Kustantaja: Otava
Painovuosi: 2013
Sivut: 363
Tarina kertoo Ida nimisen tytön tarinaa. 1800 – luvun lopussa. Tarkalleen 1893-1898. Idan tarina alkaa siitä kun hän toimii paimenena Bjöson saarella Sipoossa. Siellä hän asuu äitinsä kanssa. Äiti sairastaa keuhkotautia ja kuolee siihen, Idan ollessa vasta 12- vuotias.
Äidin kuoleman jälkeen Ida saa apua Fiinalta, läheisen Nytopin torpan piialta. Tämän avulla hän saa paikan läheisen Östersundomin kartanosta navettapiikana. Idan äitikin on ollut töissä siellä ennen sairastumistaan. Ida ei saa työstään rahapalkkaa, koska on liian nuori ja ei ole näin ollen rippikoulua käynyt. Palkkana on asunto ja ruoka. Kartanon Matilda- mamselli eli navettapiikojen johtaja ottaa Idan suojiinsa. Mamsellin luona hän saa opiskella ruotsia ja lukea. Matilda- mamsellin kuoltua Ida joutuu onnettomuuteen ja joutuu Björnkuddeniin. Björnkudenissa asuu Zachris Topelius ja hänen tyttärensä Toini- neiti. Parannuttuaan Ida jää Topeliuksille pikkupiiaksi. Vieläkään hän ei saa rahallista korvausta, mutta saa lukea ja oppia uusia asioita elämästä. Ida kasvaa ja on luonteelta hyvän tahtoinen. Ida on aikoinaan synnyin seudullaan Alavuudella käynyt kaksi luokkaa koulua. Isän kuoltua ja heidän muutettua Sipooseen hän ei osannut tarpeeksi ruotsia kouluun mennäkseen.
Idan elämä kietoutuu Topeliuksien perheeseen. Hän matkustaa heidän kanssaan ja elää elämää heidän rinnallaan aina proffessorin kuolemaan asti.
Omamielipide:
Kyseessä on historiallinen romaani. Oma mielenkiintoni kotimaan historiaan saattaa vaikuttaa, mutta ajankuva tuntuu elävältä. Teksti on mukaansa tempaavaa. Kirjassa on paljon vuoropuhetta ruotsiksi, joka hiukan hankaloitti lukemista. Kielen ymmärrättömyys ei silti vaikuta kovin paljon lukukokemukseen. Syy on siinä, että Ida ajattelee suomeksi ja on itsekin hiukan hukassa kielen kanssa. Vaikka kirjassa mainitaan fennomaanit, ei poliittista tilannetta sen suuremmin ruodita. Lukihäiriöni tuotti lievän tuskastumisen tunteen tuon ruotsinkielen ja vanhojen sanojen takia