Kirjailija: Anneli Kivelä
Kustantaja: Karisto
Painovuosi:2007
Sivut:290
Työttömäksi jäänyt Minne on 8- vuotiaan Joonan yksinhuoltaja äiti. Minne perii kummisedältään lapsuuden kesiensä maatilan Katajamäeltä. Minne alkaa pohtia mitä tilalle tekisi, muuttaako tilalle vai myydäkkö Pihlaja. Päätöstä helpottaa Minnen saama etätyöt mahdollistava työpaikka ystävättären käännös yrityksessä. Lisää varmuutta antaa myös Joonan into muuttaa maalle. Into on suurempi sitä kohtaan kuin isän ja tämän perheen luo muutto.
Katajamäellä Pihlajaan muuto tuo Minnen elämään vanhat lapsuuden ystävät ja muistot. Lisäksi Minne tutustuu uusiin kyläläisiin, kuten koulun rehtoriin Henriin. Henri ihastuu Minneen. Minne tapaa myös lapsuuden ystävänsä ja naapurinsa Arton, jonka Minne palkaa rakentamaan pojalleen oman huoneen. Arto auttaa Minneä myös monissa muissa pikku ongelmissa. Artolla on myös poika Teemu. Teemu on saman ikäinen kuin Joona. Pojista tulee kaverit, jotka juoksevat kahden talon väliä. Pian paikkalle ilmestyy myös Joonan isä Markus. Markus kertoo tahtovansa palata yhteen Minnen kanssa. Hän puolestaan ei ole halukas siihen. Lisäksi pihlajassa poikkeaa silloin tällöin Minnen äiti Irene ja äidin ”vaariystävä” Sakari. Sakari auttaa pienissä remonteissa. Pian Minne tajuaa että muutto on ollut hänen ja Joonan kannalta paras ratkaisu. Vaikka välillä kesän aikana.
Omamielipide:
Kirjaan tartuminen jännitti sillä en ole mikään niin sanottujen tyttökirjojen ystävä. Kirjan aihe paluumuutajasta oli kuitenkin kiehtova. Olin jo kerran koittanut lukea tämän kirjan, mutta silloin lukeminen tyssäsi. Nyt luin kirjan aika nopeasti omaan lukutahtiini nähden. Kirjan kerronta oli sujuvaa ja elämänmakuista kerrontaa. Tekstin tunnelmat vaihtelevat niin kuin elämässäkin. Yleisvire on kuitenkin positiivinen. Tilanteiden muuttuminen on elämää ja suuret muutokset pelottavat ja arveluttavat. Kirja luo uskoa, että muutos ei yleensä ole pahasta.