Mysteerinmurtajat: Neljän rikoksen syksy

Kirjailija: Ilkka Mattila

Kuvitus: Heikki Väyrynen

Kustantaja: Reuna

Julkaisuvuosi: 2018

Sivut: 84

Kirja on interaktiivinen mysteerin ratkonta kirja, jossa lukija itse ratkoo kirjassa olevia salpoliisitarinoita. Kirjan päähenkilöinä toimii perhe jolla on etsivätoimisto nimeltä Mysteerimurtajat. Perheeseen kuuluu Taapero nimensä mukaan taapero ikäineen lapsi, Mummo, Jonne taaperon isoveli ja Simo lasten isä. Perheessä ei ole äitiä vaan Mummo hoitaa sitä roolia. Kirjassa on neljä toisistaan täysin irrallista tapausta. Jokaista tapausta hoitaa yksi etsivä. Tämän hoitaessa tapaustaan muut perrheen jäsenet niin sanotusti istuvat sivussa eli heidän elämästään ei kerrota mitään. Ainoan poikkeuksen tekee ensimmäinen tapaus Babyetsivä ja katoavat maissinaksut, jota selvittää Taapero. Kirjan tapaukset ovat muuten hyvin toteutettuja ja hauskoja.

Entä siten kirjan interaktiivisuus? Se on toteutettu QR-koodeila. Koodit auttavat lukijaa ratkaisemaan tapaukset ja kertovat kuka on syylinen.Kirja ei siis sano että tämä henkilö on syyllinen. Tämän päättely jää lukijalle ja se tekee lukukokemuksesta erilaisen. Mysteerit on merkitty eri vaikeus asteiseksi ja ne vaikeutuvat kun kirjaa lukee alusta loppuun. Kirjaa tosin ei ole pakko näin lukea. Voit vaikka aloittaa vaikeimmasta ja sen jälkeen lukea helpommat, miten itsellesi parhaiten sopii. Kirja on siis ensimmäinen osa Mysteerinmurtajat sarjaa jossa tässä vaiheessa on julkaistu jo kolme kirjaa.

Luin kirjat väärässä järjestyksessä, koska en tiennyt sarjasta mitään. Huomasin vain käydessäni kirjastossa mielenkiintoisen kirjan. Luin takaa sen olevan interaktiivinen ja ajatelin tämä kuulostaa kiinnostavalta. Kyseisen kirjan takana oli ikäsusositus jonka sisään sovin hyvin 🙂 Tämä kirja jonka otin käteeni osoittautuikin sarjan toiseksi kirjaksi.No ei se mitään, tarinat ja idea eivät siitä kärsineet. Seuraavaksi etsin kirjastosta sarjan ensimmäisen kirjan. Huomasin kirjan alussa jo että tämä ”vahinko” olikin itseasiassa todella hyvä. Lukihäiriöisenä en sarjan ensimmäisestä kirjasta olisi ehkä lukenut seuraavaa yhtä innolla. Ensimmäisessä nimittäin tekstiä on huomattavasti toista enemmän vaikka sivuja on vähemmän. Puolestaan QR-koodeja jotka tauottavat lukemista on vähemmän. Kuvitus molemmissa oli samanlainen, todella kauniita muretuilla sävyllä tehtyjä piirroskuvia. Näiden kirjojen lukemisen hyöty on mielestäni siinä että lapsi/nuori oppii lukemaan tekstin lisäksi kuvia ja videoita. Vihjeinä on myös äänitteitä pätkiä jonkun puhetta. Näin opitaan median lukutaitoa hiukan samalla.